Juutalainen vuosi ja juhlapyhät

Tässä esitellään juutalaisen kalenterin juhlapyhiä ja niiden viettotapoja Suomen juutalaisten keskuudessa.

Juutalainen vuosi

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan juutalainen vuorokausi alkaa illalla auringon laskiessa ja päättyy seuraavana iltana auringonlaskuun: ”Vajehi erev, vajehi boker…”. Näin ollen juutalaiset pyhäpäivät alkavat aattona, erevinä ja jatkuvat päättyen auringonlaskuun.

Juutalainen kalenteri laskee vuosia maailman luomisesta, josta länsimaisen ajanlaskun nollahetkellä oli kulunut 3760 vuotta. Juutalainen kalenteri on aurinko- ja kuukalenterin yhdistelmä, mistä johtuu, että juutalaisten juhlapäivien ajankohdat vaihtelevat verrattuna länsimaiseen kalenteriin. Kuluvan vuoden voi helposti laskea: vuosi 2014 + 3760 = 5774.

Sapatti eli shabat

Shabatin viettäminen on määrätty kymmenessä käskyssä. Shabat on tärkein juutalainen pyhäpäivä ja sitä vietetään joka viikko perjantai-illasta lauantai-iltaan auringonlaskusta auringonlaskuun. Se on lepopäivä, joka kokoaa perheen yhteen ja rauhoittaa elämän arkisilta kiireiltä. Shabattina ei tarvitse murehtia ongelmia eikä ikäviä tai tekemättömiä asioita. Shabattina saa ajatella, että maailma on valmis. Shabat muistuttaa juutalaisia siitä, että he vapautuivat Egyptin orjuudesta – jatkuvasta työnteosta. Vapaalla miehellä ja naisella on itsemääräämisoikeus ja näin mahdollisuus päättää viikoittaisesta vapaapäivästään.

Perjantai-iltana ennen auringonlaskua perheen äiti sytyttää sapattikynttilät ja siunaa ne. Kun sähköä ei vielä ollut, kynttilä piti sytyttää ennen auringonlaskua, sillä tulta ei sapattina saa tehdä. Nykyään sama koskee sähköä. Ilman kynttilää koti olisi ollut pimeänä. Shabat-kynttilöiden sytyttäminen ja siunaaminen symboloi Jumalan läsnäoloa, valoa ja lämpöä karkottamassa pimeyttä ja kylmää. Perhe nauttii yhdessä shabat-aterian, joka katetaan kauniimmin ja huolellisemmin kuin illallinen muina päivinä. Isä siunaa viinin ja chale-leivän palattuaan synagogan kabalat shabat -jumalanpalveluksesta lausuen samalla kidush-rukoukset. Lauantaina käydään synagogassa jumalanpalveluksessa ja rauhoitutaan kaikelta arkiselta kiireeltä.

Rosh hashana

Juutalaista uutta vuotta vietetään juutalaisen kalenterin mukaisesti tishrei-kuun 1:senä ja 2:sena päivänä. Rosh hashanata seuraa kymmenen katumuspäivää, joiden aikana tulee rukoilla ja mietiskellä ja näin johdattaa elämä hyviin muutoksiin. Katumuspäivät päättyvät jom kipuriin, sovituspäivään. Juutalaisen perinteen mukaan Jumala kirjoittaa rosh hashanana jokaisen ihmisen kohtalon seuraavalle vuodelle ja sinetöi kohtalon kymmenen päivän kuluttua jom kipurina. Siksi näinä päivinä ihmiset toivottavat toisilleen: ”Leshana tova tikatevu” eli ”Kirjoitettakoon sinulle hyvä vuosi”.

Rosh hashanana puhalletaan oinaansarveen, shofariin ja herätetään sielu punnitsemaan tekoja ja muistamaan Luojaansa sekä. Se on osaltaan myös avunhuuto ja jotakin korkeampaa kuin puhe ja laulu, jotta Jumala siunaisi meidät Aabrahamin jälkeläiset. Rosh hashanan ensimmäisenä päivänä on tapana mennä veden äärelle ja tehdä tashlich-seremonia eli ”heittää synnit” pois. Taskut käännetään nurin ja annetaan niissä olevien murusten tai muiden roskien pudota veteen. Tämä symboloi vuoden mittaan tehtyjen syntien poisheittämistä.

Uuden vuoden chale-leipä leivotaan normaalista pitkomuodostaan poiketen ympyrän muotoiseksi, sillä samalla tavoin kuin elämä on katkeamaton, niin myös uuden vuoden toivotaan tuovan alkaessaan jatkuvuuden katkeamattoman ketjun. Uuden vuoden aterialla syödään myös hunajaan kastettuja omenaviipaleita – uudesta vuodesta toivotaan yhtä makeaa kuin hunaja omenan pinnalla.

Jom kipur

Kymmenen katumuspäivän jälkeen alkaa jom kipur, juutalaisen vuoden suurin pyhäpäivä. Silloin paastotaan jom kipur -aatosta seuraavaan iltaan. Jom kipurin väri on valkoinen, sillä se symboloi puhtautta. Pyhä aloitetaan jumalanpalveluksessa laulettavalla muinaisella Kol nidre -rukouksella. Siinä kumotaan Jumalalle vuoden mittaan tehdyt valat ja lupaukset. Raamatussa sanotaan: ”Sinun täytyy huolellisesti pitää kaikki lupaukset, jotka annat.” Kol nidren tarkoitus on vapauttaa kukin rukoilija tekemistään lupauksista, joita ei ole pystynyt pitämään. Juutalaisuudessa uskotaan vilpittömään henkilökohtaiseen katumukseen ja vain näin tekemällä ihminen voi puhdistua synneistään. Ennen Kol nidretä on tapana pyytää anteeksi kanssaihmisiltä: ”Jos olen tehnyt syntiä sinua kohtaan tai loukannut sinua joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti, pyydän anteeksi”.

Jom kipur -aamujumalanpalveluksen yhteydessä pidetään jiskor -muistojumalanpalvelus lähiomaisille ja muille menehtyneille. Neila-jumalanpalvelus lopettaa jom kipurin illalla. Juutalaisuuden mukaan sen aikana taivaalliset portit sulkeutuvat, ja näin jokaisen kohtalo on määrätty seuraavalle vuodelle. Seurakuntalaiset seisovat koko jumalanpalveluksen loppuajan ennen Neilan päättymistä, jolloin puhalletaan shofariin (paitsi sapattina) merkiksi paaston päättymisestä ja siitä, että Jumala on nyt sinetöinyt jokaisen kohtalon Elämän kirjaan.

Sukot

Sukotia vietetään seitsemän päivää. Kaksi ensimmäistä on varsinaisia pyhäpäiviä, jolloin työnteko on kiellettyä. Niitä seuraa viisi välipäivää – chol hamoed. Pyhää varten rakennetaan suka-maja, joka symboloi juutalaisten väliaikaisia asumuksia 40 vuoden vaelluksella erämaassa Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen. Harvemmin perheet rakentavat omaa sukaata – seurakunnalla on oma, missä juhlaa vietetään.

Sukot kuuluu kolmeen vaellusjuhlaan, shalosh regalim, joita ovat myös pesach ja shavuot. Sukotina käytetään symbolina neljää luonnon lajia (arba minim) muistuttamaan juutalaisten saapumisesta luonnonhelmasta hedelmälliseen maahan. Ne kuvastavat myös neljää ihmistyyppiä. Nämä neljä lajia ovat etrog (tuoksuva sitruuna), lulav (palmun oksa), hadas (myrtti) ja arava (paju).

Shmini atseret

Shmini atseret päättää sukot-juhlan, vaikkei se varsinaisesti olekaan samaa pyhää. Silloin lopetetaan arba minimin ja sukaan käyttäminen ja aloitetaan talven yli kestävän sateen rukouksen (tfilat geshem) lausuminen, sillä Israelissa kolmas sadonkorjuu päättyy tällöin. Tänä päivänä pidetään myös jiskor-jumalanpalvelus.

Simchat tora

Simchat tora on ilon juhla Tooran kunniaksi. Silloin saatetaan 5. Mooseksen kirja loppuun ja aloitetaan Toora jälleen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Jumalanpalveluksen aikana kierretään seitsemän kierrosta ympäri synagogaa toorarullia kantaen (hakafot). Kulkueeseen osallistuvat kaikenikäiset miehet pikkupojista isoisiin. Lapsille tarjotaan juhlan kunniaksi karamelleja ja kaikki laulavat yhdessä hepreankielisiä lauluja. Simchat tora ei kuulu varsinaisiin raamatullisiin pyhiin eikä siitä ole mainintaa myöskään Talmudissa. Juhlaa on vietetty todennäköisesti noin 800 vuotta.

Hanuka

Chanukaa (voidaan lausua myös hanuka) juhlitaan valon juhlana, ja se sijoittuu useimmiten joulukuuhun – vuoden kaikkein pimeimpään aikaan. Sitä juhlitaan kahdeksana päivänä sytyttämällä joka ilta kynttilä kahdeksanhaaraiseen kynttelikköön (chanukia). Kynttilöillä muistutetaan makkabealaisten taistelusta helleenejä vastaan ja ensimmäisen temppelin kunnostamisesta uudelleen käyttöön.

Juutalaiset tekstit kertovat, että temppelin pimeistä raunioista löytyi pieni tilkka öljyä, jolla olisi voitu saada valo vain yhden päivän uudelleenrakentamistöitä varten. Ihme tapahtui, ja öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi. Hanukan tarina on post-raamatullinen ja juhlaa on vietetty tiettävästi jo vuodesta 165 eaa. lähtien.

Tu bishvat

Tu bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettätoista päivää ja silloin juhlitaan luonnon suuruutta ja erityisesti puita. Päivää kutsutaan myös nimellä rosh hashana leilanot eli puiden uusi vuosi. Juhla sijoittuu yleensä tammi–helmikuulle, jolloin Israelissa puut alkavat versota uutta kasvuaan kevään koittaessa.

Israelissa on tapana käydä istuttamassa puuntaimia metsään. Muualla maailmassa, kuten meillä Suomessa, talvi on tuolloin kylmimmillään ja koululaiset istuttavat viherkasveja ruukkuihin. Päivän kunniaksi syödään israelilaisia hedelmiä, joko kuivattuja tai tuoreita. Puilla on tärkeä merkitys juutalaisuudessa; Tooraa verrataan usein Elämän puuhun (Ets chajim).

Purim

Purim perustuu Esterin kirjan kertomukseen, jossa juutalaiset pelastuivat vainolta Persian kuningaskunnassa. Se luetaan purim-jumalanpalveluksessa, jonka aikana saa mekastaa ja kolistella joka kerta kun tarinan pääministerin Hamanin nimi lausutaan. Haman halusi tuhota juutalaiset ja kolistelulla peitetään nimen kuuluminen.

Itse sana purim tarkoittaa arpaa, mikä juontuu arpomisesta, jolla olisi päätetty juutalaisten tuhosta, ellei kuningas Ahasverosin (tunnetaan myös nimellä Kserkses) puoliso, juutalainen kuningatar Ester olisi osannut puuttua asioiden kulkuun. Se on iloinen juhla ja lapset (sekä lapsenmieliset) pukeutuvat naamiaisasuihin.

Pesach

Pesachia vietetään orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sitä juhlitaan kahdeksan päivän ajan, joista kahtena ensimmäisenä syödään seremoniallinen illallinen, seder-ateria. Tällöin luetaan Hagada-kirja, jossa kerrotaan tarina mm. juutalaisten vapautumisesta Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta.

Nimi pesach (engl. Passover) tarkoittaa ylittämistä tai ohikulkemista. Nimi juontuu Mooseksen ja faaraon kamppailusta ja vitsauksista: Viimeinen kymmenestä vitsauksesta, jotka Jumala langetti egyptiläisten ylle oli esikoisten kuolema. Kuoleman enkeli ohitti juutalaiset kodit säästäen niissä asuneet esikoiset. Tämän muistoksi miespuoliset esikoiset paastoavat ennen seder-ateriaa.

Pesachia kutsutaan myös happamattoman leivän juhlaksi ja kevään juhlaksi. Silloin ei saa syödä mitään hapatettua tai käymällä valmistettua ruokaa. Ainoa leipä, jota pesachina saa syödä on tietyllä tavalla valmistettu matse-leipä. Muut viljatuotteet on kielletty eli ei kosher le pesach. Koti tulee siivota ja puhdistaa erityisen huolellisesti, jottei siellä ole leivänmurusia ja muita pesachina sopimattomia ruoka-aineita. Tiettävästi pesachia on juhlittu jo 3 300 vuoden ajan.

Lag baomer

Lag baomer tarkoittaa kirjaimellisesti 33. päivää omerin laskemisessa pesachin ja shavuotin välillä. Silloin on tapana tehdä piknik-retki luontoon ja syödä ja seurustella nuotion ääressä. Lag baomeriin liittyy tarina rabbi Akivan oppilaista, joista tuhannet kuolivat toisella vuosisadalla jaa. riehuneeseen ruttoon. Ruttoepidemia päättyi tuona päivänä. Tekstit kertovat, että nämä oppilaat olivat syyllistyneet myös sinat chinamiin eli vihaan toisiaan kohtaan.

Shavuot

Kaksipäiväistä shavuotia juhlitaan seitsemän viikkoa pesachin jälkeen. Shavuot muistuttaa siitä, kun Mooses sai Tooran Siinain vuorella. Se on myös sadonkorjuujuhla ensimmäisen vehnäsadon kunniaksi. Se kuuluu ns. vaellusjuhliin sukotin ja pesachin kanssa. Muinaisina aikoina juutalaisilla oli tapana vaeltaa Jerusalemiin silloin.

Tisha beav

Tisha beav eli yhdeksäs av-kuuta on paastopäivä ensimmäisen ja toisen temppelin tuhon muistoksi. Kreikkalaiset valloittivat maan vuonna 586 eaa. tuhoten temppelin ja roomalaiset vuonna 70 jälkeen ajanlaskun alun.

Jom hashoa

Jom hashoata vietetään kaksitoista päivää pesachin ensimmäisen päivän jälkeen. Se on omistettu toisen maailmansodan vainoissa menehtyneille ja antisemitismistä kärsineille juutalaisille.

Jom ha-atsmaut

Israelin itsenäisyyspäivää on vietetty myös Helsingin juutalaisen seurakunnan parissa vuodesta 1948 alkaen, jolloin moderni Israelin valtio perustettiin.

suomi