Juutalaiset Suomessa

Juutalaiset Suomessa

Juutalaiset ovat yksi Suomen perinteisistä vähemmistöistä. Suomessa on tällä hetkellä kaksi juutalaista seurakuntaa, yksi Helsingissä ja toinen Turussa. Vaikka niissä on vain noin 1 500 jäsentä, niin molemmat seurakunnat kykenevät kuitenkin rajallisiin voimavaroihinsa nähden ylläpitämään varsin hyvin organisoitua juutalaista sosiaalista ja kasvatuksellista toimintaa. Seurakuntien toiminta onkin keskittynyt Helsingin ja Turun kaupunkien keskuksiin.

Suomen juutalaiset ovat integroituneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Pieni osa vanhemmasta sukupolvesta on yhä yksityisyrittäjiä, mutta enemmistö nuoremmasta sukupolvesta työskentelee laajasti eri toimialoilla ja ammateissa. Suomen eduskunnassa on yksi juutalainen kansanedustaja, ja jotkut tunnetut tiedemiehet, taiteilijat, kirjailijat ja julkisuuden henkilöt ovat myös juutalaisia. Juutalaisten nopeasti lisääntynyt integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on toisaalta johtanut seka-avioliittojen yhä kasvavaan määrään, mikä tarkoittaa sitä, että toinen puoliso on juutalainen ja toinen ei. Vaikka tällainen kehitys osaltaan nopeuttaa Suomen juutalaisten assimiloitumista, se on kuitenkin nykyään hidasta sen vuoksi, että useat seka-avioliittojen alun perin ei-juutalaiset puolisot ovat kääntyneet juutalaisuuteen juutalaisen lain halachan mukaan ja toisaalta suurin osa seka-avioliittoperheistä laittaa lapsensa juutalaiseen päiväkotiin ja kouluun.

Suomen juutalainen yhteisö on perinteisesti muodostunut melko homogeenisesta ryhmästä, koska sekä sisäinen että ulkoinen muuttoliike on ollut varsin vähäistä. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on kuitenkin merkittävästi muuttunut etenkin Helsingin juutalaisen seurakunnan osalta. Seurakunnan jäsenmäärä on ollut jatkuvassa kasvussa pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueelta ja Israelista tapahtuneen muuttoliikkeen seurauksena. Kuvaavaa myös on, että yhteisön jäsenet ovat maallistuneet yksityiselämässään, mutta säilyttäneet yhteyden perinteiseen seurakuntatoimintaan.

Judiska Skolan i Helsingfors eli Helsingin juutalainen koulu noin vuonna 1895.

 

 

 

 

 

Juutalaisen yhteisön alkutaipale

Ruotsin vallan aikana laki oikeutti juutalaisten asua vain kuningaskunnan kolmessa suurimmassa kaupungissa, joista yksikään ei ollut Suomessa. Ruotsin hävittyä Venäjälle Suomen sodassa vuonna 1809 perustettiin Suomen suuriruhtinaskunta. Ruotsin yli viisisataavuotinen valta oli kuitenkin jättänyt jälkensä niin Suomen perustuslakiin kuin muuhunkin oikeusjärjestelmään, ja näin ollen juutalaisten asutuskielto jäi voimaan myös uuden vallan alla.

Suomen juutalaisten historian voidaan kuitenkin katsoa alkaneen 1800-luvun alkupuoliskolla, lähinnä 1830-luvulla, jolloin tsaarin armeijassa palvelleet juutalaiset sotilaat, nk. kantonistit saivat Venäjän armeijalta luvan asettua Suomeen pitkän asepalveluksensa päätyttyä. Silti vielä vuonna 1889 hallitus määritteli tarkkaan juutalaisten oikeudet asua Suomen alueella. Heille annettiin vain väliaikaisia oleskelulupia puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tarkka säännöstö vuodelta 1869 rajoitti myös ammatinharjoittamista, ja juutalaiset hankkivat elantonsa käytettyjen vaatteiden kauppiaina. Myyntiä sai harjoittaa ainoastaan oman kaupungin alueella, ei kuitenkaan samoilla markkinoilla kuin muut suomalaiset. Myyntipaikalle rakennettiin narinkka-torikojuja, mistä juontuu Helsingin Kampin keskuksen Narinkkatorin nimi.

Taistelu juutalaisten kansalaisoikeuksista aloitettiin 1870-luvulla ja lehdistössä harjoitettiin keskustelua aiheesta, jonka näkyväksi johtohahmoksi liberaalia talouspolitiikkaa ja uskonnonvapautta ajanut valtiomies Leo Mechelin nousi. Muutos parempaan tapahtui vasta Suomen itsenäistyttyä kun eduskunta tammikuun 12. päivänä 1918 hyväksyi lakiehdotuksen kansalaisoikeuksien myöntämisestä, ja juutalaisista tuli viimein tasaveroisia Suomen kansalaisia muiden suomalaisten kanssa.
 

Juutalaiset itsenäisessä Suomessa

Juutalaisen väestön määrä kasvoi noin 2 000 henkilöön 1900-luvun alkupuolella. Pääosa uusista tulijoista saapui vallankumouksen alkuvaiheessa Venäjältä. Monet nuoret pyrkivät opiskelemaan yliopistoihin valmistuen sittemmin juristeiksi, lääkäreiksi ja insinööreiksi. Suurin osa juutalaisista jatkoi kuitenkin edelleen vaate- ja tekstiilikaupan alalla. Osallistuminen valtakunnan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan jäi vielä marginaaliseksi. Yhteisön sisällä perustettiin jo vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alkupuolella monia nuoriso-, kulttuuri- ja muita harrasteyhdistyksiä. Näistä vahvimpia lapsia ja nuoria aktivoineita olivat vuonna 1906 perustettu Urheiluseura Makkabi, alkuperäiseltä nimeltään Stjärnan, sekä juutalainen partiolippukunta Kefir, joka aloitti toimintansa 1931. Partiolippukunta Kefirin lapsia 1940-luvun lopulla.

Talvisodan aikana Suomen juutalaiset puolustivat isänmaataan siinä missä muutkin suomalaiset. Jatkosota toi mukanaan toisen maailmansodan historiaan mielenkiintoisen juonen, kun juutalaiset sotilaat taistelivat rinta rinnan Suomen liittolaisen, natsi-Saksan sotilaiden kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Näin esimerkiksi Neuvostoliiton vastaisella rintamalla oli juutalaisten sotilaiden telttasynagoga aivan saksalaisten silmien alla. Saksan voimakkaasta painostuksesta huolimatta Suomen hallitus kieltäytyi rikkomasta millään tavalla juutalaisen vähemmistönsä kansalaisoikeuksia.

Itä-Euroopan juutalaisten seurakuntien tuhoutuessa holokaustissa Suomen juutalainen yhteisö, joka kuin ihmeen kaupalla selvisi hengissä, ylläpitää edelleen harvinaiseksi käyneitä juutalaisia perinteitä. Sellaiset kauniit juhlat kuin sairasapuyhdistyksen simchat beit ha-shoeva ja hautausyhdistyksen seudat tet vav kislev ovat lähes kokonaan kadonneet muualta Eurooopasta.

Israelin valtion itsenäistyminen vuonna 1948 herätti myös Suomen juutalaisten kiinnostuksen, ja Suomesta lähti vapaaehtoisia sotilaita Israeliin, ja myös Suomen valtio avusti Israelia aselahjoituksin. Nämä suomalaiset juutalaiset vapaaehtoiset muodostivat juutalaisen yhteisönsä jäsenmäärään nähden maailman suurimman vapaaehtoisten joukon verrattuna muuhun juutalaiseen diasporaan.

Toiseen maailmansotaan saakka Viipurin juutalaisella seurakunnalla oli 250 jäsentä, mutta kun Neuvostoliitto valloitti tämän osan Suomea vuonna 1940, kaikki asukkaat evakuoitiin muualle Suomeen ja seurakunta lakkasi toimimasta. Kun osa näistä juutalaisista asettui asumaan Tampereelle, perustettiin sinne juutalainen seurakunta vuonna 1947. Tampereen seurakunnalla oli enimmillään 74 jäsentä ja se toimi vuoteen 1981 asti, jolloin sen toiminta loppui seurakuntalaisten poismuuton vuoksi. Seurakunnan omaisuus ja arkistot luovutettiin Helsingin juutalaiselle seurakunnalle. Nykyään Suomen kahteen juutalaiseen seurakuntaan kuuluvien lisäksi Suomessa asuu arviolta noin 300 seurakuntiin kuulumatonta juutalaista. Yhteensä siis Suomessa on noin 1 800 juutalaista.
 

Suomen juutalaisten historiaan voi tutustua lähemmin virtuaalinäyttely Fenno Judaicaan, joka esittelee Suomen juutalaisten historiaa ja kulttuuria yli sadan vuoden ajalta Suomen juutalaisten arkiston asiakirjojen ja valokuvien avulla.

 

suomi