Helsingin synagoga

Helsingin kaupunki luovutti vuonna 1900 tontin Helsingin juutalaiselle yhteisölle synagogan rakentamista varten Malminkadulle Kamppiin. Seutu oli muodostunut juutalaisten asuma-alueeksi, kun käytettyjä vaatteita myyvien juutalaisten tori ns. narinkka siirtyi Simonkentälle.

Seurakunnalla oli suuria vaikeuksia kerätä varoja synagogan rakentamiseksi, mutta lopulta vuonna 1904 seurakunta pystyi palkkaamaan arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemaan synagoga- ja koulurakennuksen. Rakennustyöt alkoivat keväällä 1905 ja rakennus valmistui elokuussa 1906.

Jac. Ahrenbergin luonnos Helsingin synagogasta v. 1905.
Jac. Ahrenbergin luonnos Helsingin synagogasta v. 1905.

Kolmikerroksisen rakennuksen ulkoarkkitehtuuri noudattaa kansainvälistä 1800-luvun loppupuolen Keski-Euroopassa ja Englannissa yleistä kertaustyylejä soveltavaa synagogatyyppiä, jolle tunnusomainen piirre on pyörökaarityylin mukainen julkisivun jäsentely. Katujulkisivun pääaiheena on kolme kahden kerroksen korkuista symmetrisesti keskeistä ikkunaa. Niiden molemmin puolin on kolme pientä, pyöreää ikkunaa, joissa on Daavidin tähti -ristikko. Sileiksi rapatut seinät eivät kuvasta rakennuksen käyttöä – vain kauas näkyvä kupoli paljastaa sen uskonnollisen luonteen.

Suorakulmainen synagogasali on symmetrinen ja sitä reunustaa kolmelta suunnalta pilareiden kannattelemat lehterit. Pilareiden kapiteeleissa on kullattuja jugend-aiheisia yksityiskohtia. Myös lehterien kaiteiden metalliset pystytuet ovat jugend-tyylisiä. Kupolia kannattelee neljä siroa, pyöreää valurautapilaria, joiden kapiteelit on koristettu kullatuilla kukan lehdillä. Kupolin kattoon on maalattu tähtiä ja sen reunaa kiertää ikkunat. Yksinkertaisia ja sileitä seiniä koristaa vain värikäs friisi.

Keskikäytävän päätteenä Jerusalemiin päin olevalla seinällä on symmetrinen puolikuun muotoinen kirkkaan sinisin seinin maalattu ja kultaisin tähdin koristeltu holvi (apsis). Holvissa on kirjaillun väliverhon peittämä kaappi, pyhä arkki, Aron hakodesh. Kaapissa säilytetään Toora-kääröjä eli Viiden Mooseksen kirjan tekstejä. Kaappia reunustavat kullatut, puiset kansantaiteen tyyliin veistetyt leijonankuvat on perimätiedon mukaan tuotu Suomen ensimmäisestä juutalaisesta rukoushuoneesta Suomenlinnasta. Kaariaukon yläpuolella on kaksi leijonaveistosta, jotka pitelevät kymmenen käskyn tauluja. Niitä ympäröi klassiset ruusuke- ja akanttikoristeet. Holvin edessä on esilukijan pulpetti. Kupolin alla keskellä salia on korokkeella oleva lukupöytä, bima, jonka yläpuolella on suuri kattokruunu. Sisustus on säilynyt poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä asussa lukuun ottamatta parvekkeen kaiteita, jotka on kuitenkin palautettu alkuperäisen näköisiksi. Seurakuntakeskuksen rakentamisen yhteydessä vuonna 1961 sisäänkäynti synagogasaliin muutettiin sivuseinälle.

Synagogasalin lisäksi rakennuksessa on toimistotiloja sekä pieni rukoushuone ns. minjan, jossa arkipäivien aamujumalanpalvelukset pidetään ja jota käytetään myös koulun opetustilana.

Synagogan yhteiskunnallinen merkitys

Suomessa on Helsingin lisäksi vain Turussa synagoga ja Pohjoismaissakin niitä on vain muutama. Pohjoismaita lukuunottamatta useimmat Euroopan vanhat synagogat tuhottiin toisen maailmansodan aikana. Suomen synagogat ovat jo senkin takia ainutlaatuisia, että ne säilyivät sota-ajan tuhoilta. Pohjoismaiset synagogat on lisäksi rakennettu suhteellisen myöhään johtuen juutalaisen asutuksen lyhyestä historiasta alueella sekä juutalaisen väestön pienuudesta.

Arkkitehtoonisesti Suomen synagogat muodostavat mielenkiintoisen päätepisteen perinteisen synagogarakennuksen tyylillisessä kehityksessä. Historiallisina muistomerkkeinä synagogat kuvastavat juutalaisen vähemmistön hyväksymistä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mitä ilmentää myös niiden näkyvä sijainti kadun varrella.

Synagogilla on ollut tärkeä asema juutalaisten vähemmistökulttuurin juurtumisessa Suomeen, sillä ne eivät ole ainoastaan uskonnollisen elämän keskuksia, vaan niiden yhteydessä harjoitetaan myös aktiivisesti sosiaalista toimintaa ja opetetaan perinteitä seuraaville sukupolville.