Mietteitä Malminkadulta

Lynne Toubkin's Speech at Kiddush Oct. 17, 2015

 

"It was indeed a privilege to find such an example of what Diaspora Jewry should be,  in the Helsinki Jewish Community. 
Good Luck to you all."

 

Dear Friends,

Although the weekly portion is mainly about Noah and the Flood, there is also another story that is embedded within this week’s “Parsha “ .

At the beginning of the story of Tower of Babel  in Barashit Yud Aleph – it is written

וַיְהִי כָל-הָאָרֶץ, שָׂפָה אֶחָת, וּדְבָרִים, אֲחָדִים.

And the whole earth was of one language and of one speech.

Pyhistä pyhin sananvapaus

(Julkaistu alunperin Hakehila-lehdessä 1/2015)

Vuoden alussa Pariisissa Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja Kööpenhaminassa järjestettyyn sananvapausseminaariin tehdyt terrori-iskut herättivät laajan ja vilkkaan keskustelun sananvapauden rajoista tai sen rajattomuudesta. On täysin ymmärrettävää, että tällaisten tapahtumien jälkeen aihetta hehkutetaan tiedotusvälineissä hieman ylikierroksillakin, onhan kyseessä yksi tärkeimmistä perusoikeuksistamme ja journalistien ammatinharjoittamisen kannalta elintärkeästä ilmaisunvapaudesta. Keskustelua ja kirjoittelua seuratessa heräsi kuitenkin välillä sellainen tunne, ettei tässä maailmassa ole mitään muuta pyhää tai arvokasta kuin sananvapaus. Suomessakin kuuli tunnettujen toimittajien suusta kiihkeää julistamista, jonka mukaan sananvapauteen ei tule kuulua minkäänlaista vastuuta eikä sitä pitäisi millään tavalla rajoittaa. Kaikki on avointa riistaa ja julkisuuteen pitää saada tuoda mitä mieleen tulee.

Näyttelyesineenä vitriinissä

(Julkaistu alunperin Hakehila-lehdessä 4/2014)

Olen jatkuvasti tietoinen kuulumisestani vähemmistöön. Välillä tunnen olevani myös näkyvämpi kuin muut. Toisinaan vetäydyn viikonlopun hiekkalaatikkoretkellä mukaan lapseni leikkiin, jotten joutuisi selittelemään jälleen kerran pienen sekakielisyyttä tai tämän innostunutta hepreankielistä rallattelua. Samalla myhäilen, sillä tummatukkaisista vanhemmistaan huolimatta lapseni on poikkeuksellisen vaalea ja sulautuu muiden suomalaistaaperoiden joukkoon. Vain nimi paljastaa erilaisuuden, jota vieraammat epäilevät kaiketi erikoisuudentavoitteluksi.

Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan puhe 27.1.2015

(Tämä puhe esitettiin Holokaustin Uhrien Muisto ry:n järjestämässä Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa Helsingin synagogassa 27.1.2015)

Arvoisa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, Ambassador of the State of Israel Dan Ashbel, Holokaustin Muisto ry:n puheenjohtaja Matti Myllykoski, Ylirabbiini Simon Livson, Your Excellencies, arvoisat seurakuntalaiset, kutsuvieraat, hyvät ystävät, kära vänner,

Kahdeksan natsi-Saksalle luovutettua

Tämä blogiteksti perustuu Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowskyn 6.11.2014 Tähtitorninmäen muistomerkillä pitämään puheeseen.

 

Tänään on kulunut tasan 72 vuotta tapahtumasta, joka on johtanut meidät tämän monumentin äärelle. Muistopaaden kylkeen on hakattu niiden kahdeksan juutalaispakolaisen nimet, jotka Suomen valtiollinen poliisi Suomen hallituksen suostumuksella luovuttivat natsi-Saksan valtiollisen poliisin, Gestapon käsiin ja sitä kautta holokaustiin. Nämä kahdeksan luovutettua juutalaista olivat:

Shabeksena shuuliin

(Varoitus! Teksti sisältää pilkunviilausta ja äidinkielen tuntien painajaismaisia kielioppisääntöjä.) 

Helsingin juutalaisen seurakunnan kotikieli on ihanan outo yhdistelmä suomea, stadin slangia, ruotsia, jiddishiä ja hepreaa. Vaikutteita on varmasti monesta muustakin kielestä ja ulkopuolisen on varmaan vaikea ymmärtää mistä puhutaan, vaikka kieli suomelta kuulostaakin.

Sinä valtio?

Tämänkertaiseen Gazan operaatioon liittyvien mielenosoitusten huolestuttavin piirre ei sinänsä ole ollut Israelin vastaisten mielenosoitusten määrä, vaan kohteet. Sen sijaan, että keskityttäisiin protestoimaan suurlähetystöjen tai kaupungintalojen tms. vastaavien valtionhallinnon alaisten virastojen edessä, olemme enenevässä määrin nähneet Euroopan laajuisesti ja myös Pohjoismaissa, hirvittäviä esimerkkejä siitä että Gazan konfliktista yritetään tehdä uskonsotaa.

A Growing Community

Our community is of the Nordic Jewish communities the only growing one. The growth has been almost continuous since 1982. What our community has managed to do is something that not many others have achieved. A significant thing is of course that we have been to be able to draw newcomers into the fold, but even more importantly, is the deep affection with which the existing members feel for their community. To many of us our community is the continuation of our family, a community that surrounds us.

Sivut